Hyvää talven loppua New Hampshirestä!
Huhhuh, 200 päivää takana, 65 edessä. On kyllä ollu tähän asti ihan uskomaton vuosi. Tällä hetkellä oon keskellä spring breakkia ja kisaviikkoa! Tähän väliin on kumminkin hyvä kerrata vähän tätä vuotta. Voi apua kun vuosi on menny nopeesti.Muistan vielä kun lähdin Helsinki-Vantaa lentokentältä Villen ja parin muun vaihto-oppilaan kanssa kohti Islantia, josta kaikki ottais jatkolennon omiin kohteisiin. Fast forward ohi kiusallisten kättelyiden ja miljoonien esittelyiden kohti syyslukukauden loppua ja talven alkua. Olin kokenut paljon uutta, vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Alppihiihtäjälle tää vuosi ei ollut paras mahdollinen New Hampshiressä. Otettiin kuitenkin kaikki irti siitä talvesta minkä luontoäiti meille soi ja kun kausi tässä jo hyvää vauhtia lähenee loppuaan, enää muutama päivä siitä jäljellä, voi vaan todeta kausi antoi kuitenkin tosi paljon.
Syksyllä pelasin field hockeyta ja kauden lopussa valitettavasti loukkasin nilkkani. Onneks en loukkaantumisen takia missannut alppihiihdosta muuta kun kauden aloitusleirin Thanksgivingin aikana ja pääsin mäkeen heti kun treenit ite Proctorissa alko.
Ei ole helppoa harrastaa niin intensiivistä lajia kuin alppihiihto ja samaan aikaan yrittää saada hyviä numeroita koulussa. Oon nähnyt paljon vaivaa talven aikana, opiskeluun, treenaamiseen, suksien huoltoon ja kavereiden näkemiseen, mutta kaikki on mennyt hienosti. Meillä Proctorissa meillä n treenit 6 kertaa viikossa, tiistai-sunnuntai, joten maanantai on vapaa. Kisoja tuli myös hyvä määrä kauden aikana ja osallisstujia on paljon enenmmän kuin Suomessa. Nyt kun kausi on tosiaan melkein ohi, niin oon tosi iloinen, että mietin mun ajan jakamisen tarkasti, sillä mulla on tosi hyvät arvosanat ja tosi upea kausi takana, vaikka maaliin en oo aina kisoissa tullutkaan.
Mun kokemus täällä Jenkeissä on ollut tosi erilainen mitä odotin, tän UP:n ohjelman takia. Oon tosiaan käynyt yksityiskoulussa, ja asunut niiden dormeissa isäntäperheen sijaan. Mulla on mahdollisuus tulla ens vuonna takaisin tänne samaan kouluun opiskelemaan. Voin käydä lomilla Suomessa ja mun vanhemmat voi tulla käymään Jenkeissä. Ja tietysti sain jatkaa alppihiihtoharrastusta opiskelun ohella! Vaikka urheilun ja opiskelun yhdistäminen on välillä ollut tosi haastavaa, on se myös tosi palkitsevaa. Esimerkiksi, viikko sitten mun valmentaja päätti lähettää mut ja kaks muuta laskijaa tänne Suomeen kisaamaan USA:n lumen puutteen vuoksi, mikä oli tietysti uskomaton tilaisuus. Muutenkin laskeminen ja urheileminen USA:ssa on ollut tosi erilaista Suomeen verrattuna.
USA:ssa on syys-, talvi- ja kevätkausi, joten yhden lajin sijasta voi harrastaakin kolmea lajia, ja mun mielestä ainakin oli tosi kiva päästä kokeilemaan uusia lajeja, jotka kumminkin tuki sitä päälajia. Syksyllä tosiaan pelasin field hcokeyta ja keväällä ehkä liityn lacrosse joukkueeseen. Tekeminen on ollut jotenkin paljon itsenäisempää myös, kun aikatauluista, varusteista jne. on pitänyt pitää huolta, ilman että vanhemmat on kokoajan ollut muistuttamassa. Sama on pätenyt esim. huoneen siisteyteen tai kokeisiin lukuun/projektien palautuspäiviin. Kaiken kaikkiaan tää vuosi on opettanut paljon ja oon todella iloinen, että yli vuosi sitten päätin lähteä. On ollut yksi mun elämäni parhaista päätöksistä!
Anette
