Pitkäaikaisesta haaveesta totta

Vaihtoon lähteminen oli pitkään haaveenani ennen kuin koko hakuprosessi alkoi. Olisinkohan ollut viides tai kuudes luokkalainen, kun jostain elokuvasta näin ensimmäistä kertaa jenkkifutis-matsin ja todella villisti kannustavan ‘’student sectionin.’’ Minua kiehtoi myös Yhdysvallat maana; isot kaupungit, urheilu ja englannin kieli. Luulin pitkään hakevani isäntäperheeseen, mutta kun hakemusprosessi vihdoin alkoi, minua kehotettiin pohtimaan myös yksityiskoulua vaihtoehtona. Lopulta se tuntui hyvältä idealta, joten päädyin valitsemaan yksityiskoulun. Hakemusprosessi vei jonkin aikaa, kun piti kirjoittaa tekstejä, lähettää hakemuksia ja kuvata videoita itsestä. Hyvänä motivaattorina kuitenkin toimi mahdollinen lähitulevaisuudessa toteutuvasta unelmasta.

Hakemusprosessin paras ja tärkein kokemus itselleni oli UP Globalin mahtavien tyyppien järjestämä tapahtuma, jossa pääsin tapaamaan yli 20 koulun edustajaa ja juttelemaan niille yksin ja vanhempieni kanssa. Ennen tätä tapahtumaa luulin jo tehneeni valinnan koulusta, johon haluan mennä, mutta tämä tilaisuus muutti suunnitelmia täysin. Ilman UP Globalin apua, en tiedä, mihin Alaskan syvimpään metsään olisin joutunut.

Yhdysvaltoihin päästyäni huomasin, että valinta yksityiskoulun valitsemisesta oli oikea. Koulunkäynti ei ollut erityisemmin vaikeaa eikä helppoa Suomeen verrattuna, mutta sen huomasin, että opettajiin oli paljon helpompi ottaa kontaktia, kun jotkut opettaja jopa asuivat kampuksella. Pikkuhiljaa uusista kavereistakin tuli parhaita ystäviä ja opettajatkin rupesivat tuntumaan kavereilta, vaikka heitä tuli kutsua muodollisesti sukunimellä. Urheilu kampusalueella oli erittäin mukavaa ja ‘’simppeliä’’. Oikeastaan kaikki tarvittava urheiluun näkyi oman huoneen ikkunasta. Minun oli tarkoituksena pelata Linslyssä koripalloa, mutta nopeasti älysin, että 12 vuoden mittainen ‘’koripalloura’’ voisi pitää pienen tauon. Oivalsin, että nyt kun olen näin pitkälle päässyt, niin miksi jatkaisin samalla turvallisella linjalla enkä kokeilisi jotain uutta. Siispä kävelin yksi päivä koulun jälkeen koripallokoutsin toimistoon ja ilmoitin hänelle, että en välttämättä haluaisi pelata koripalloa vuoden aikana. Hän oli tietenkin hieman pettynyt, mutta pidin pääni, koska minua itseäni vartenhan minä tälle matkalle olin kuitenkin lähtenyt. Päätin yrittää kilpauintia. Linslyssä on ollut niin kuin myös suurimmassa osassa lajeista todella tasokasta ja hyvää valmennusta. Voitimme 3A-koulujen OVAC-mestaruuden ja minut valittiin koko OVAC-alueen top 20 uinti joukkueeseen. Oli myös hieno nähdä, kuinka koulun koripallovalmentaja tuli silloin tällöin katsomaan uintikisoja ja onnitteli minua top 20 joukkueeseen pääsystä.

Joitakin ongelmiakin oli vuoden varrella, mutta ei niin isoja, että niistä ei olisi päässyt yli. Vanhempiin oli helppo olla yhteyksissä isompien päätösten ja ongelmien kanssa, mutta suurimman osan joka viikkoisista tilanteista pyrin järkeilemään itse opettajien sekä kavereiden kanssa. Niin vaihtovuoteen kuin elämään yleensäkin kuuluu haasteita, joten ne eivät tulleen yllätyksenä vuoden aikana.

Asumisesta kampusalueella tuli todella helppoa, koska kuten mainitsin, kampuksella oli aina joku opettaja tai työntekijä, johon pystyi ottamaan yhteyttä. Niin kauan kuin toimi yleisten ohjeiden ja sääntöjen mukaan, asuminen oli mukavaa. Sääntöjä oli tietenkin paljon, koska kampusalueella asui yli 100 oppilasta. Säännöt tuntuivat aluksi ihan pöljiltä, kun esimerkiksi kaupassa käymiseenkin täytyi kysyä lupa. Kun hyväksyi säännöt ja kunnioitti niitä, ei ollut lopulta mitään ongelmaa. Viikonloppuisin teimme aina jotain kampuksella asuvien noin 110 oppilaan kanssa. Kävimme keilaamassa, huvipuistoissa, elokuvissa, ostoksilla valittavissa ostoskeskuksissa ja eri kaupungeissa. Lomat Linslyssä toimivat samalla tavalla kuin Suomessakin, mutta kampus meni kuitenkin kiinni ja dormien eli asuntoloiden tuli olla tyhjiä. Minulla oli kuitenkin tuttuja läheisissä kaupungissa, jonne pääsin viettämään lomia. Lomilla pääsin hieman näkemään ‘’aitoa’’ jokapäiväistä Amerikkaa.

Mahtavia kokemuksia mahtui vuoteen paljon, pääsin näkemään isoja kaupunkeja, NBA- ja MLB- otteluita sekä valtavia naapurustoja, joiden asukkaiden varallisuutta ei voinut kuin ihmetellä – asioita mitä Suomessa ei pääse näkemään tai kokemaan lainkaan.

Vaihtoon lähteminen tietenkin jännitti hieman, mutta lähtöpäivää kohden jännitys kuitenkin kummallisesti helpotti. Pitkä hakemusprosessi ja valmistautuminen vaikutti asiaan. Tein lähtöä lähes kaksi vuotta, sillä koronan takia lähteminen viivästyi vuodella. Periksiantamaton päättämättömyys unelman toteuttamisesta auttoi, vaikka matkassa olikin mutkia. Kun pääsin takaisin Suomeen keväällä 2022, ensimmäisenä tuli ikävä amerikkalaisten ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta. Esimerkiksi Targetissa käydessä täysin tuntemattomat ihmiset saattoivat moikata tai kysyä miten menee. Se oli täysin normaalia, eivätkä ihmiset ihmetelleet, että miten jotain voi kiinnostaa minun elämäni tuolla tavalla. Se oli semmoista mukavaa ‘’small talkia’’, josta tuli väkisin hyvä mieli. Vuodessa parasta oli moni asia, mutta tärkeimpänä kokemuksesta käteen jäi tietynlainen itsevarmuus ja käsitys siitä, että ongelmista ja vaikeuksista pääsee yli milloin vain ja missä vain.

Lähtiessäni takaisin kotiin Yhdysvaltoihin jäi tietenkin paljon kavereita ja perhettä, joita on tullut ikävä. Oli hauska huomata, kuinka Yhdysvalloista lähteminen takaisin kotiin oli vaikeampaa kuin vaihtoon lähteminen. Kotoa lähtiessä tietää, että tulee näkemään kaikki uudestaan 10 kuukauden päästä, mutta kevätjuhlan jälkeen, kun hyvästelin ystävät ja opettajat, en tiennyt, tulisinko tapaamaan heitä enää ikinä. Tietenkin niin toivoisi, mutta karu realiteetti on vain kohdattava.

Kävin High Schoolia vain vuoden ja minulla on nyt Suomessa kalenteri täynnä kaikkea muuta, mutta voin sanoa jo nyt, että tulen joskus lähtemään ulkomaille opiskelemaan tai töihin. Vaihtovuotta voin suositella ihan kaikille, jotka haluavat kehittää kielitaitoaan ja ennen kaikkea kokeilla omia rajojaan sekä kokea uutta.

Turkka