Oli tietysti iso elämänmuutos meille vanhemmille, kun nuorin lapsi lähti maailmalle, mutta toisaalta jo haastatteluvaiheessa koulusta oli saanut niin hyvän kuvan, että oltiin kuitenkin luottavaisin mielin. Ajattelimme myös että tämä on upea mahdollisuus pojalle oppia ottamaan vastuuta ja itsenäistyä.

Aika nopeasti huomasimme, että amerikkalainen koulu sopii Ronille, hän löysi nopeasti kavereita ja pääsi osaksi porukkaa. Oli hienoa nähdä, että hän onnistui raivaamaan heti ensimmäisenä vuotenaan tiensä päälajinsa amerikkalaisen jalkapallon Varsity-tason joukkueeseen, vaikka pelipaikkakin vaihtui ihan toiseksi. Etenkin mieltä lämmitti kuinka innoissaan Roni oli uudesta pelipaikasta sekä saamastaan palautteesta.

Koulunkäynnin osalta voi todeta, että olimme aivan äimän käkenä, kuinka nopeasti Roni sai kiinni juonesta. Hän oli keskitason oppilas Suomessa, mutta vaikutti että nyt pääsee loistamaan omilla vahvuuksillaan. Ennen kaikkea olimme innoissamme siitä, kuinka henkilökohtaista ohjausta ja kuinka paljon palautetta koulusta saa. Koulun erilaiset portaalit jakoivat meillekin tietoa opinnoista avokätisesti, mutta pidämme erityisen hienona sitä, että oppilas itse saa jatkuvasti palautetta tekemisestään, kehityskohteistaan ja siitä millä tasolla arvosana on lukukauden aikana. Meistä vaikuttaa siltä, että pienryhmissä saatava opetus ja jatkuva palaute tuo onnistumisia, jotka selkeästi ainakin Ronilla ruokkivat motivaatiota tavoitella entistä parempia tuloksia. Ronin opiskeluinto on tällä hetkellä aivan eri luokkaa kuin Suomessa yläasteella.

Kävimme lokakuussa moikkaamassa Ronia, kun koulu järjesti ns. Parents weekendin, jonka tarkoituksena on että vanhemmat tapaavat nuoren opettajat ja pääsevät tutustumaan kouluun. Meille tämä oli silmiä avaava kokemus ja vahvisti käsitystämme siitä, että lukion suorittaminen USAssa on nuorellemme oikea ratkaisu ja huippuluokan mahdollisuus. Puitteet olivat aivan parasta a-luokkaa ja yhteisöllisyys, brotherhood, kuten pojat itse puhuvat, oli selkeästi aistittavissa. Meidät otettiin avosylin vastaan ja monet Ronin opiskelukaverit olivat innoissaan tulossa juttusille. Pääsimme todistamaan koulun jenkkifutis-joukkueen kauden ensimmäistä voittoa ja ei käy kieltäminen että oman pojan tekemä maali tuntui erityisen hienolta kun sitä pääsi livenä todistamaan. Opettajien tapaamista pidimme erittäin hyödyllisenä, ja suosittelemmekin lämpimästi osallistumaan vastaaviin tapahtumiin, jos vain mahdollista.

Voimme lämpimästi suositella vaihtovuotta yksityiskoulussa oikeastaan kaikille nuorille, joilla vaan on itsellä rohkeutta lähteä kokeilemaan siipiään ulkomaille ja halua päästä kokemaan urheilu osana koulunkäyntiä. Lisäksi jos tuntuu että suomalainen lukio isoine luokkakokoineen ei ehkä ole optimimaalisin opinahjo nuorelle, kannattaa harkita lukion suorittamista yksityiskoulussa.

Petra ja Mika Eloranta, vaihto-oppilaan vanhemmat