Tutustu oppilaiden tarinoihin

Miikka Majava arvostaa urheilun lisäksi myös opetuksen korkeaa akateemista tasoa

17-vuotias Miikka Majava opiskelee parhaillaan kolmatta lukukauttaan USA:n Connecticutin osavaltiossa, New Yorkista 1,5 tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa South Kentin kaupungissa. Ennen USA:an lähtöään Tapparassa maalivahtina pelannut Miikka treenaa lajiaan täysipainoisesti myös ulkomaan komennuksensa aikana. Ensiluokkaisten treenimahdollisuuksien lisäksi Miikalle tärkeää on myös opetuksen korkea taso.

Miksi valitsit juuri USA:n vaihto-opiskelupaikaksesi?

Jenkeissä jääkiekko on todella iso juttu. Koska laji on minulle henki ja elämä, halusin varmistaa että pääsen treenaamaan sitä täysipainoisesti myös ulkomailla oloni aikana. Kun kuulimme, että USA:n itärannikolla on hyviä yksityiskouluja joissa opiskelun ja ltreenaamisen voi yhdistää saumattomasti, päätimme hakea opiskelupaikkaa sieltä.

Millainen on tyypillinen koulupäiväsi?

Päivä alkaa runsaalla aamupalalla klo 7.00. Aamiaisen jälkeen palaan huoneeseen, vaihdan ylleni kouluvaatteet ja otan mukaani ensimmäisten tuntien kirjat. Kello 7.45-8.05 kaikki koulun oppilaat kokoontuvat kokoontumishalliin, jossa annetaan päivän tiedotukset ja lausutaan yhdessä koulurukous. Tämän jälkeen meillä on kolme-neljä oppituntia ja 15 minuutin mittainen kirkkopalvelus ennen klo 11.30 alkavaa ruokataukoa.

Itse lounas on ns. “formal lunch” tai perhelounas, jonka aikana vaihdetaan kuulumisia opettajien ja oppilaiden kesken. Lounaalle tullaan kouluasuihin pukeutuneena ja ruokasalissa istutaan ennaltamäärätyillä paikoilla.

Lounaan jälkeen on pieni tauko, jonka jälkeen iltapäivän oppitunnit alkavat klo 13. Koulupäivä päättyy klo 15.30, jonka jälkeen päästään treenaamaan. Kukin voi tietenkin treenata omaa lajiaan, itselläni lajina on siis lätkä.

Treenien jälkeen klo 17.30 osallistutaan vapaamuotoiselle päivälliselle kavereiden kanssa. Päivällisen päätyttyä vapaata aikaa on pari tuntia ja sen käytän yleensä kavereiden kanssa hengailuun.

Tauon jälkeen ilta on pyhitetty klo 21.30 asti kotitehtävien tekemiselle oman asuntolan study hallissa. Alkuun läksyjen teko ilta-aikaan tuntui oudolta, mutta systeemi on todella hyvä. Läksyjä saamme USA:ssa enemmän kuin Suomessa, ja Study Hallissa niiden tekemiseen saa keskittyä rauhassa. Lisäksi apua on aina saatavilla sekä opettajilta että oman asuntolan Dorm Senioreilta ja Dorm Junioreilta. Omatoiminen opiskelu takaa sen, että varsinaisten oppituntien sisältö aina aina äärimmäisen laadukas.

Mikä on lempiaineesi? Mitä aineita lukujärjestyksessäsi sen lisäksi on?

Liiketalous kiinnostaa minua kovasti, ja sitä todennäköisesti lähdenkin jatko-opiskelemaan vielä yliopistoon. Olen lisäksi aina ollut tiedeihminen, ja siitä syystä myös kemia kuuluu kiinnostuksenkohteisiini. Äitini on kemian, fysiikan ja matematiikan opettaja, joten kiinnostus aineeseen lienee tullut verenperintönä. Lukujärjestyksessäni on kemiaa neljä-viisi kertaa viikossa. Kemian lisäksi opiskelin viime lukukaudella myös amerikan historiaa, englantia, matematiikkaa ja espanjaa.

Noin yleensä ottaen valinnaisia aineita on paljon. 11. luokalle asti pakollisia aineita ovat historia sekä joku tiedeaine ja matematiikka. Muuten lukujärjestyksensä sisältöön saa vaikuttaa itse melkoisen vapaasti.

Koulussani opiskellaan myös lauantaisin, tosin silloin vain puoli päivää. Myös keskiviikon koulupäivä on puolikas, sillä osa päivästä on pyhitetty koulun urheilutapahtumille.

Miten opiskelu eroaa suomalaisesta?

Yksityiskouluun pitää hakea, joten opiskelijoiden taso on siellä korkea. Opetus on yksilöllistä, sillä ryhmäkoot ovat pieniä. Meillä luokassa on vain kahdeksan oppilasta, joten tunneilla ehditään käydä asioita perusteellisesti läpi ja tehdä teoriaopiskelun lisäksi myös paljon käytännönharjoituksia. Opettajat tekevät työtään äärimmäisen sitoutuneesti ja heihin syntyy läheinen suhde. Esimerkiksi englanninopettajani on myös Dorm Parentini. Hän asuu samassa asuntolassa kuin minä, joten saan häneltä aina apua läksyjen tekoon, myös varsinaisten opetustuntien ulkopuolella. Oppilaat kunnioittavat opettajia juuri siksi, että nämä tekevät työtään niin omistautuneesti ja sydämellään.

Oppimista testataan pitkin vuotta pienemmillä kokeilla ja kaksi kertaa vuodessa on isommat kokeet.

Millä tavalla opiskeluun ulkomailla kannattaa mielestäsi asennoitua?

Yksityiskoulu opiskeluympäristönä on todella motivoiva, ja jos opiskeluun panostaa, saa myös erinomaiset valmiudet hakea jatko-opiskelemaan yliopistoissa ja korkea-asteen kouluissa Suomessa tai USA:ssa.

Jos hoidat tonttisi koulussa hyvin, eteesi voi lisäksi tulla uskomattomalta kuulostavia mahdollisuuksia myös urakehitystäsi ajatellen. Koulu on loistava paikka verkostojen luomiseen ja oikeiden ihmisten tapaamiseen.

Mikä koulukulttuurissa saattaa vaatia mielestäsi eniten totuttelua?

Koko yksityiskoulukulttuuri on niin erilainen kuin mihin Suomessa olemme tottuneet, että se kokonaisuutena edellyttää uusien asioiden omaksumista. Yksi näistä jutuista on pukeutumiskoodi. Meidän koulussamme ei velvoiteta käyttämään koulupukua, mutta esimerkiksi poikien odotetaan pukeutuvan suoriin housuihin, puvun kenkiin, kauluspaitaan, kravattiin ja puvuntakkiin. Keväällä kun on kuuma, ei takkia tai kravattia tarvitse käyttää. Seniorit voivat käyttää normaalia kauluspaitaa, shortseja ja varvastossuja.

Itse pidin pukeutumiskoodista, sillä sen ansiosta ei tarvinnut aamulla miettiä mitä päälleen laittaa. Tykkään kyllä muutenkin pukeutua tyylikkäästi, ja mielestäni pukukoodin kanssa eläminen antaa valmiuksia myös bisnespukeutumiseen varsinaisessa työelämässä.

Entä se toinen tärkeä juttu: urheilu. Miten koulunne urheiluvuosi rakentuu?

Koulu alkaa syyskuun alussa. Syyslukukauden ajan treenataan kolme kuukautta esimerkiksi maastojuoksua tai jalkapalloa. Talvella treenataan kolmen kuukauden ajan omaa lajia, joka siis itselläni on jääkiekko. Kevätkaudella voi treenata sitten vaikka golfia, koripalloa, tennistä tai lacrossea.

Miten treenaat omaa lajiasi?

Koulumme alueella on loistavat puitteet usean lajin treenaamiseen. Esimerkiksi jäähalli meillä sijaitsee vain 100 metrin päässä asuntolasta. Jäällä voi siis treenata niin usein ja paljon kuin sielu sietää! On myös kätevää kun hallissa on oma pukuhuone, eikä kamoja tarvitse raahata sieltä mihinkään. Koulussamme on kaksi jääkiekkojoukkuetta, joiden taso on todella kova: pelaamme Suomen A- ja B-junioreiden tasoista kiekkoa. Itse pelaan koulun ykkösjoukkueessa, jossa joukkuehenki on todella hyvä. Pelaamme muita kouluja vastaan 60 joukkueesta koostuvassa Prep School New England Hockey Leaguessa, jossa meidät on rankattu kärkipäähän.

Entä pelipäivät?

Kotipelipäivä on koulussa aina spesiaalipäivä. Koko koulu tukee joukkuettaan ja etenkin niissä kouluissa, joissa on paljon oppilaita, pelitapahtumat ovat todella isoja ja tunnelmallisia tapahtumia! Ennen kotipeliä kuvio menee aika tuttua kaavaa: tapaamme ensin pukuhuoneessa, otamme sen jälkeen alkulämmöt sekä kuuntelemme valmentajan taustoitukset vastustajajoukkueesta ja pelitaktiikasta. Sitten kentälle järjestämään yleisölle hyvää kiekkoviihdettä!

Myös vieraspelimatkat ovat hauskoja tapahtumia. Kerran mm. lähdimme koko koulumme voimin seuraamaan soccer-joukkueemme peliä New England -sarjan kärkipaikoista. Koulumme läsnäolo pelissä huomattiin taatusti, sillä olimme etukäteen tilanneet 200 vuvuzelaa ja niitä sitten soitimme katsomossa koko porukan toimesta.

Mikä vaihto-opiskelussa on mielestäsi parasta?

Parasta vaihto-opiskelussa on sen tuoma maailmankokemus, uudet mahdollisuudet, sekä se, että vaihtovuoden jälkeen osaa arvostaa Suomeakin paljon enemmän. Asiat joita pidämme itsestäänselvyyksinä Suomessa, eivät sitä välttämättä ole muualla maailmassa.

Kenelle suosittelet vaihtovuotta?

Kaikille avoimella luonteella varustetuille tyypeille! Lisäksi vaihtovuosi soveltuu niille, jotka haluavat laadukkaan akateemisen opiskelun lisäksi myös treenata tasokkaasti.

Tärkein vaihdosta saamasi asia?

Olen kasvanut vaihtoni aikana ihmisenä ja saanut kosolti itsevarmuutta. Itsenäisyys, kaverit ja opettajat ovat avainroolissa itseluottamuksen kasvattamisessa. Muistan yhden koulukaverini, joka oli kiinnostunut valokuvaamisesta. Opettajat kannustivat häntä harrastuksessaan ja nyt tyyppi opiskelee valokuvausta yliopistossa! Kun vain tiedät mitä haluat, on kaikki siis todellakin mahdollista!