Tutustu oppilaiden tarinoihin

Vaihtovuosi näytti Kirsikka Laaksolle uuden kulttuurin positiivisessa valossa

Jääkiekkoa harrastava Kirsikka Laakso vietti vaihtovuotensa pienessä, muutaman tuhannen asukkaan kaupungissa Lake Placidissa. Vaihtovuosi muutti täysin Kirsikan ennakkoajatukset Amerikasta ja amerikkalaisuudesta. Ja nimenomaan parempaan suuntaan.

Minkälaisia kysymyksiä mielessäsi pyöri ennen vaihtoon lähtöä?

Ajatukseni Amerikasta oli ennakkoon ehkä jopa negatiivinen, mietin minkälaisia ihmiset ovat ja onko koulu tarpeeksi tasokas. Yllätyin kaikissa epäilemissäni asioissa positiivisesti.

Miten sopeuduit kouluusi?

Alussa podin kovaa koti-ikävää, ehkä osin sen vuoksi että en vielä tuntenut ketään ja osin sen takia että en ymmärtänyt kaikkea sitä mitä puhutaan. Välillä oikein nolotti mitähän tuli vastattua ja joskus en edes vastannut lainkaan. Soittelin kotiin vanhemmilleni jatkuvasti ja mietin olisiko asiat kotona Suomessa paremmin, vietin myös paljon aikaa itsekseni. Alkuviikkojen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui aivan toisenlaiseksi kun aloin ymmärtää mitä muut puhuvat ja sain uusia ystäviä koulun sekä harrastusten kautta.

Asuit kampuksella. Sopiko tämä asumismuoto sinulle?

Isäntäperheessä asumisen sijaan asuin kampuksella ja se oli kokemuksena aivan huippua! Aluksi mietin mahdanko pärjätä kun omaa rauhaa ei juuri ole ollenkaan, mutta yllätin itsenikin todetessani kuinka kivaa oli olla kavereiden kanssa koko ajan. Ajoittain kun koti-ikävä vaivasi tai oli jotain muita ongelmia, yhdessä kavereiden kanssa niistä aina selvittiin. Läksytkin teimme yhdessä ja autoimme samalla toisiamme, esimerkiksi sain apua englannin esseiden kanssa. Kouluruoka oli aivan loistavaa ja monipuolista, ei sellaista kuin sen jenkkiruuan yleisesti kuvitellaan olevan.

Kerro koulusi opiskeluolosuhteista?

Koulu oli totaalisesti erilaista kuin mihin olin tottunut Suomessa. Kullakin kurssilla oli vain 6 – 10 oppilasta. Opettajat olivat ihan mielettömiä, erittäin päteviä, ottivat huomioon oppilaiden erilaiset oppimistavat opetuksessaan. Esimerkiksi, kun opettaja yritti opettaa jotain sanaa mikä ei ollut jollekin oppilaista entuudestaan tuttu, teki hän kaikkensa, jotta jokainen oppilas ymmärsi mistä on kysymys. Lisäksi opetus oli hyvin mielenkiintoista, opiskelutilat erittäin aadukkaat ja työrauha taattu. Lisäopetusta sai aina pyydettäessä.

Oppilaita oli paikallisten lisäksi Koreasta, Kanadasta, Norjasta, Vietnamista ja Kiinasta, mistä oli paljon oppilaita. Kerran kuussa koulussa järjestettiin hieno illallinen, johon tytöt pukeutuivat mekkoihin ja pojat pukuihin. Ruoka oli erikoishyvää ja upea tunnelma.

Miten vietit vapaa-aikaasi?

Päälajini harrastuksissa vuoden aikana oli jääkiekko, mikä on luonnollisesti talvikauden laji. Syksyllä pelasin jalkapalloa, jossa joukkueemme voitti oman sarjansa. Keväällä sitten pelasin lacrossea. Mahdollista olisi ollut myös esimerkiksi pelata tennistä tai vaikka valita jopa vuorikiipeilyä. Vapaa-ajalla liikuttiin porukalla kaupungissa ja kierrettiin muutamia kauppoja mitä siellä oli, sekä joskus lähdettiin bussilla isoon ostoskeskukseen. Joinakin viikonloppuina pääsin kavereiden perheiden luokse kyläilemään. Jääkiekkokauden aikana ei vapaa-aikaa juuri ollut ja ne pienetkin hetket mitä irtosi, meni nukkuessa univelkoja pois.

Miten erilaista elämä Amerikassa oli Suomeen verrattuna?

Erilaista verrattuna Suomeen oli se, että ihmiset olivat huomaavaisempia ja ystävällisempiä. Myös erilaista oli se, että joka paikkaan kuljettiin koulun sinisillä busseilla kun taas Suomessa en ole bussia tarvinnut. Pahinta vuodessa oli pois lähteminen. Kun tiesin että paluu lähenee, hakeuduin myös ihmisten seuraan joiden kanssa en ollut vielä viettänyt paljon aikaa ja ikävöin jo valmiiksi ystäviä, joiden kanssa vuoden aikana muodostui lämpimät välit. Lähtö oli todella raskas. Ilokseni sain sieltä ystäviä tänne Suomeen jo heti kesällä luoksemme asumaan pariksi viikoksi.

Mikä vuodessasi oli parasta?

Parasta vuodessa oli oppiminen, tehokas opetus, kehittävä jääkiekko ja kaikki juhlat. Opin niin paljon uusia asioita, sain lisää rohkeutta. Kaikki ihmiset olivat todella iloisia ja ulospäin suuntautuneita, auttoivat aina kun apua tarvitsi. Pääsin myös matkustelemaan, kävin isäni kanssa Barbadoksella ja kaverini luona Floridassa. Jouluna ja Spring breikillä olin kotona Suomessa. Matkustin myös kaverin luokse New Jerseyyn ja ennen kotiinpaluuta Bostoniin ja New Yorkiin. Jääkiekkojoukkueen kanssa käytiin turnauksissa paljon Pohjois-Amerikassa ja Kanadassa.

Mieleenpainunein kokemus oli kun kaikki koulumme oppilaat jaettiin neljään ryhmään (punainen, sininen, vihreä ja musta) ja kilpailtiin kokonainen päivä erilaisten lajien merkeissä. Jo päivää aikaisemmin alettiin suunnittella oman joukkueen huutoja ja rakentamaan pahvipulkkaa, millä oli tarkoitus kisata seuraavana päivänä. Itse kisapäivänä ohjelmassa oli koripallokisa, laskettelukisa, omaa joukkuetta kuvaavan veistoksen rakentaminen lumesta ja kaikenlaisia muita kivoja pelejä. Joukkuehenki oli todella hyvä ja jokaisella oli hyvä fiilis!