Tutustu oppilaiden tarinoihin

Mun unelmana oli aina ollut opiskelu ja jalkapallon pelaaminen Yhdysvalloissa yläasteelta lähtien.

Kävin lukion ekan Pohjois-Haagan yhteiskoulun lukion urheilulinjalla ja tällöin aloin myös työskennellä vaihtovuoden asioissa Universal Playersin kanssa. Kaikki alkoi vaan googlaamalla vaihto-oppilasorganisaatioita ja UP popsahti ekana, joten päädyin tälle sivulle ja näin lähetin heille yhteydenottoboxiin viestin kertoen itsestäni ja toiveistani. Muutaman päivän jälkeen he ottivat minuun yhteyttä ja näin alkoi pitkä uniikki matkani!

Monien sähköpostien, paperitöiden, jalkapallovideoiden, puheluiden, ja jopa skypettelyn jälkeen, sain iloisia uutisia: The Pennington school halusi minut heidän kouluun pelaamaan jalkapalloa! Minun Pennington vaihtovuosi oli alkamassa ja olin täynnä intoa.  Vietin noin viikon host perheeni kanssa, ennen kuin preseason alkoi. Preseason oli jotain, jota olin odottanut kauan. Olin niin innoissani, että sain tavata uuden joukkueeni ja valmentajani.

Koulu lähti käyntiin mukavasti ja kaikki olivat erittäin ystävällisiä ja tunsin oloni hyvin tervetulleeksi tähän yhteisöön. Ensimmäisillä viikoilla pystyin jo kertomaan että olin hieman kulttuuri “shokissa”. Kaikki olivat niin erilaista että nyt – vuotta myöhemmin – tuntuu hassulta jopa että tunsin niin. Tuntui kuin Suomi olisi käännetty ylösalaisin! Täällä opiskeltiin, kuunneltiin musiikkia, syötiin, pelattiin ja jopa käyttäydyttiin erilailla. Tähän kaikkeen meni muutama kuukausi tottua, mutta se helpotti etten ollut ainoa uusi “foreigner”. Itse asiassa parhaaksi kaveriksi tuli tyttö joka oli saksalainen. Olemme vieläkin erittäin läheisiä ja pyrimme näkemään mahdollisimman usein.

Kun kouluvuosi meni eteenpäin, opin PALJON englantia, sain uusia ystäviä, kehityin pelaajana – ja tärkeimpänä myös ihmisenä. Opin arvostamaan läheisiä, minusta tuli enemmän itsenäinen, ja opin rahan arvoa. Asuminen kaukana kotoa kasvattaa sinua niin paljon, että se on ihan uskomatonta, ja suosittelen tätä kokemusta kaikille enkä ikinä vaihtaisi sitä mihinkään!
Vuosi oli tulossa loppuun, olin saanut kiinni kuinka kulttuurissa eletään, olin saanut paljon unohtumattomia ystäviä ja kokemuksia joista en halunnut päästää irti. Minun ei onneksi tarvinnut, koska olin yksi onnekkaista ja minulle tarjottiin jatkostipendiä mikäli haluaisin viettää myös senior-vuoteni täällä.

Minun matkani on ollut aivan mahtava, siihen nähden että aluksi tämän piti vain olla yksi vaihtovuosi jenkeissä! Minun ainoat haasteeni aluksi olivat kielitaito, koulu ja kulttuuri mutta nämä kaikki ratkesivat suht nopeasti kun opin päivä päivältä enemmän ja enemmän. En voi sanoa liikaa kuinka kiitollinen olen kaikesta siitä mitä minulle on tapahtunut, mitä olen kokenut, mitä olen oppinut, ihmiset joita olen tavannut, kuinka olen itse kasvanut ja kuinka mahtavia tilaisuuksia sain tästä kaikesta. “Yhdestä vaihtovuodesta” tuli kaksi lukiovuotta, valmistuminen ja neljä yliopistovuotta, jotka ovat vielä edessäni! Tilaisuuksia on niin paljon maailmalla, valmiina odottamassa tarttumista niihin!
Voin taata sydämeni pohjasta, että vaihtovuosi ei ole ikinä huono idea, ja et tule ikinä katumaan sitä, vaan päinvastoin!