Yksityiskouluun hakeminen
Moikka. Mun nimi on Rosa ja oon vaihdossa West Virginiassa, Wheelingissä. Päädyin mun kouluu, koska siellä mulla oli mahdollisuus päästä pelaamaan koripalloa, joka on mun ykköslaji ja muutenkin nettisivujen mukaan koulu vaikutti mukavalta. Myöhemmin oli erilaisia video puheluita, joissa tapasin koulun edustajia jotka olivat tosi mukavia, niin heti tuli tosi lämmin ja tervetullut olo heidän kouluunsa.
Itse asiassa se henkilö, joka oli meidän kanssa yhteydessä oli Cross country valmentaja ja hän sai mut suostuttelemisen jälkeen valitsemaan syksylle aivan uuden urheilulajin mulle, Cross Countryn. Oli ihan tosi siistiä olla mukana siinä. Sain tosi paljon ystäviä ja sit totta kai koripallo kaudelle hyvän kunnon ja juoksu voimaa. Vaikka oli hauskaa, niin se laji itse oli rankkaa. Viikossa saattoi olla useampi meet ja reitin mitta oli noin 3-4 mailia. Sääolosuhteet olivat etenkin syyskuussa tosi tosi hiostavat ja sitten viimeiset viikot tosi kurjat – oli sadetta ja tuulta ja kylmää. Kauden päätyttyä sain palkinnoksi ‘’Most improved runner’’ palkinnon.
Koripallon pelaaminen vaihtovuonna Yhdysvalloissa
Cross country ohessa kävin dinnerin jälkeen kuntosalilla. Oli kiva lisä juoksemiseen päästä käymään kuntosalilla. Cross country eli Fall sport kauden ja Winter sport kauden välissä oli muutaman viikon tauko, mutta meillä alkoi koripallo treenit vähän ennen kauden alkua, joissa pelailtiin eikä valmentajat olleet paikalla. Se oli siis enemmän hauskanpitoa ja pelailua mutta myös kuntoharjoituksia. Viikon pelailun jälkeen alkoikin jo oikeat treenit ja meillä oli myös kaksi harjoitus peliä, jotka sujuivat kutakuinkin hyvin. Joukkuetta ei oikein oltu vielä hiottu yhteen juurikaan, joten oli odotettavissa että peli tulee sujumaan paremmin myöhemmin kaudella. Molemmat harkkamatsit kuitenkin voitettiin suht ylivoimaisesti.
Meillä oli tosi nopeasti jo thanksgiving break ja sen takia sitten ekassa pelissä en ollut mukana, koska olin reissussa tuolloin. Onnekseni pelejä riitti ihan mukavasti seuraavalle 2kk. Meillä oli kahdessa kuukaudessa melkeinpä sama määrä pelejä kuin yleensä Suomessa koko kaudella. Pelejä oli yleensä jopa 3 viikossa eikä esimerkiksi 2 viikossa ollut päivääkään ilman treeniä tai peliä. Meillä oli aamutreenejäkin 5:30 aamulla, joko syystä että illalla oli jenkkifutis peli tai esimerkiksi loman alku, niin treenit sitten siirrettiin aamulle. Mutta pakko sanoa, että tykkäsin. Joukkueessa oli hauskaa ja peli reissut meni tosi sujuvasti. Yleisesti pelit menit ihan hyvin, meillä kuitenkin tuli monta 1 pisteen tappiota, joka totta kai harmitti etenkin, jos itse oli pelannut hyvin. Vaikka tykkäsin kaudesta tosi paljon, niin mulla oli aika paljon ongelmia jalkojen kanssa, joka vaikutti treenaamiseen, siten että joskus treenin sijasta istuin jää kylvyssä tai seurasin vierestä, kun muut treenasivat. Kuitenkin joukkuekaverit ja valkut oli aina tsemppaamassa, joka oli ihan best.
Tulin tosi läheiseksi monien kanssa ja kivana lisänä oli myös nähdä muita kouluja ja alueita. Pisin matka meillä oli 3h ajomatka South Charlestoniin, jossa oli todella erilainen tunnelma kuin täällä meillä, mutta ehdottomasti oli siistiä nähdä.
Oli myös jollakin lailla siistiä, kun aina ennen meidän eli jenkkien kansallislaulu. Ja sitten vähän yllätyksenä tuli, että monissa peleissä oli poliiseja seuraamassa, että kaikki menee hyvin.
Meillä päättyi koriskausi noin kuukausi sitten niin oon päässy nyt käymään salilla ja keskittymään kouluun.
Keväälle oli suunnitelma olla Track joukkueessa mukana mutta lääkärit sanoivat ettei jaloille olisi hyvä, joten päädyin olemaan manageri koulun lacrossen joukkueessa. Mulla siinä aisaparina on senior tyttö, ja uskon että tulee olemaan hauskaa ja siistiä.
Kampuksella asuminen
Yhtenä erikoisuutena dormissa asuessa on se, että on mahdollisuus tavata perhettä vaihtovuoden aikana. Joululomalla mun sisko ja isä tulivat New Yorkiin, jossa oltiin noin viikko, jonka jälkeen mulla jatkuivat korispelit, joten päädyttiin palamaan Wheelingiin. Oli siistiä, että oma perhe pääsi tapaamaan mua tänne missä oon asunut jo muutaman kuukauden ja pääsin näyttämään minkälaisten ihmisten kanssa täällä oon.
Ja sitten nyt Spring breakilla äitikin pääsi mua moikkaamaan, kun molemmat mun vanhemmat tuli Philadelphiaan. Reissulla käytiin myös Washington DC. Mahdollisuutena olisi myös lomien aikana mennä ihan Suomeen. Musta tuntuu, että etenkin vanhemmille oli tosi hienoa päästä moikkaamaan mua.
Takana mulla on nyt noin 7-8kk ja pakko sanoa että ollut mun elämän varmasti paras päätös lähteä tänne, enkä ole päivääkään katunut. Oon oppinut tosi paljon itsestäni ja totta kai ihan kehittynyt myös englannin puhujana. Luokan edessä puhuminen ei jännitä enää juurikaan ja olen oppinut kysymään apua, jos on tuntunut, että tarvitsee apua. Olen myös huomannut piirteitä itsessäni mitä en ehkä aiemmin ole huomannut. Mutta myös samaan aikaan on alkanut arvostamaan joitain asioita Suomessa tai ihan vain omassa elämässä.
Suosittelen todellakin vaihtoon lähtemistä kaikille, jotka edes on miettinyt vähäsen. Saa tosi paljon uusia kavereita ja uusia kokemuksia. Myös rohkeasti kokeilee jotain uusia asioita, esim. uusia urheilulajeja sekä uusia oppiaineita. Kouluun oli paljon helpompi tulla, kun oli muiden vaihto-oppilaitten lisäksi jo sieltä Cross countrysta tullut kavereita ja sitten omilla tunneilla tutustui uusiin ihmisiin.
- Rosa
