Jääkiekkoilijan vaihto-oppilasvuosi vanhemman näkökulmasta
Pekka Soini toimi joulun välipäivinä Floridassa pelatussa South Florida Hockey Academyn turnauksessa joukkueenjohtajana. Nyt Pekka kertoo vanhemman näkökulmasta, millaista on urheilun ja opiskelun yhdistäminen Pohjois-Amerikassa vaihtovuoden aikana.
Tammikuussa 2019 elettiin Soinin perheessä jännittäviä hetkiä. Olimme tehneet päätöksen, että poikamme Kasperin koulu- ja jääkiekkoura jatkuisi Yhdysvalloissa. Joukkuepaikka oli jo varmistunut. Kasper aloittaisi syksyllä Floridassa SFHA:n U16 joukkueessa, ”Ollin oppikoulussa”. Päävalmentajana suomalaisen jääkiekon, HIFK:n ja Florida Panthersien ikoni Olli Jokinen. Seuran valmennus täynnä vanhoja NHL pelaajia. Puitteet Panthersien Icedenillä maailmanluokkaa. Tiesimme, että hyvää on odotettavissa. Sinällään yhdysvaltalaisesta juniorikiekosta emme tienneet juuri mitään. Äiti Kati oli ollut aikanaan Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana, joten High School-maailma oli hieman tutumpi. Suureen seikkailuun oltiin silti lähdössä.
Meillä tärkein osa päätöstä lähteä oli usko siihen, että huippu-urheilun ja koulunkäynnin, jopa akateemisen uran yhdistelmä toimii Yhdysvalloissa Suomea paremmin. Maalla on vuosikymmenien perinteet opiskelun ja urheilun saumattomasta yhteistyötä. Yliopistot jopa kilpailevat eri lajien lahjakkaimmista urheilijoista ja esimerkiksi legendaarisen Notre Damen yliopiston jäähalliin mahtuu 6500 katsojaa ja se on Fighting Irish joukkueen peleissä aina täynnä. Saman yliopiston jefustadion vetää 85.000 katsojaan ja on ottelusta toiseen loppuun myyty. Erityisesti yliopistoille urheilu on tärkeä osa yhteisöllisyyttä, brändiä ja melkoinen osa heidän varainhankintaa.
UPG:n avustuksella saimme koulupaikan North Broward Preparatory Schoolista, joka on Floridassa 70 kilometriä Miamista pohjoiseen oleva sisäoppilaitos. International Villagessa asuu noin 300 oppilasta 30 eri maasta. Koulutuksen ohella ”kokemuspakkiin” tarttuu aikamoinen kansainvälisyyskasvatus. Matkaa koululta hallille on noin 10 minuuttia. Jääkiekon ohella koulussa voi harrastaa useita urheilulajeja ja monia taidelajejakin. Koululla on myös oma jääkiekkojoukkue, mutta Kasper ei pelaa siinä vaan SFHA joukkueessa, joka tekee tiivistä yhteistyötä koulun kanssa.
Elokuussa lento kohti Miamia ja seikkailu voi alkaa
Sitä ennen oli hankittu aikamoinen määrä rokotuksia, allekirjoitettu mittava määrä vastuuvapautuksia, code of conduct papereita, notarisoitu dokumentteja, saatu lääkärintodistus, käyty hammaslääkärissä, tarkistettu vakuutusten kattavuus… Yhdysvaltoihin ei pitkäaikaisella viisumilla mennä ihan noin vain. UPG oli tukena, ohjeisti ja auttoi mm opiskeluviisumin hankinnassa. Yhdysvaltojen vakuutus- ja oikeuskäytännön kannalta koululla on kattava vastuu oppilaistaan ja he rajaavat ulos kaiken, josta he eivät ota vastuuta. Koululla on tarkka tieto kenen seurassa Kasper saa poistua kampukselta. Mikäli hakijan nimeä ei löydy listalta, niin aina tarvitaan vanhempien erityislupa. Hirmumyrsky Dorianin tieltä koko koulu evakuoitiin Atlantaan hyvissä ajoin.
Syyskausi on nyt takana. Urheilijoille usein esitettävään kysymykseen, miltä nyt tuntuu, kuuluu vastaus ”hyvältä tuntuu”! Jännitys on vaihtunut luottamukseen, että tuli tehtyä oikea valinta. Mitä sitten meidän perheen kokemusten mukaan on käydä koulua ja pelata jääkiekko Yhdysvalloissa? Miten koulun ja kiekon yhdistelmä toimii?
Juniorikiekkoilijan arki Yhdysvalloissa on todella vaativaa. Midget U16 tasolla, johon SFHA osallistuu, pelataan viikonlopputurnauksia ja tulosten perusteella joukkueet rankataan välillä 1-150. Korkeimman tason sarjassa on siis peräti 150 joukkuetta. Syksyn aikana Kasperin joukkue pelasi 9 turnausta ja 40 peliä. Lähin turnaus oli New Jerseyssä, joten lentokilometrejä syksyn aikana kertyi noin 35.000. Tarkoittaa matkana 5.5 kertaa Atlantin ylitystä. Viikonlopun aikana pelataan 4-5 peliä, yleensä 2 peliä päivässä. Erät ovat normaalia lyhyempiä yleensä 15-17 min, mutta kaksi peliä päivässä on kyllä rankkaa. Hallien lehtereillä on yleensä enemmän scoutteja kuin vanhempia. Syksyn ennätys oli yli 150 scouttia. He tarkkailevat ja arvioivat pelaajia USHL:ään, OHL:ään, WHL:ään, High School-joukkueisiin, yliopistoihin… Osuvasti turnausten nimi onkin Showcase.
Jääkiekon taso Pohjois-Amerikassa verrattuna Suomeen
Minulta kysytään usein mikä on taso suhteessa Suomeen. Suora vertailu on vaikeaa, koska sarjajärjestelmät ovat erilaisia. Tietojeni mukaan Suomessakin ollaan siirtymässä samaan malliin, jossa U16 kattaa 2 ikäluokkaa ja U18 samoin. Täällä kaudella U16 pelaajat ovat 04 ja 03 syntyneitä. Yhdysvaltojen U16 kärkijoukkueet kuuluvat varmuudella ikäluokassaan maailman parhaimpiin. Seuraava taso ylöspäin Yhdysvalloissa on USHL, joka vastaa suunnilleen Suomen A nuorten Liigaa. Se on yhdessä Kanadan juniorisarjojen ohella maailman kovin juniorisarja. Viime kesän NHL draft-tilaisuudessa 9 ensimmäisellä kierroksella varattua pelaajaa tuli USHL:stä ml. ykkösvaraus Jack Hughes. Yhdysvalloissa on 550.000 lisenssipelaajaa kun Suomessa on 75.000. Kilpailu paikasta auringossa on todella rajua. Mikäli haluaa huipulle niin pitää tehdä päättäväisesti ja kovasti työtä. Toki USA:ssa kuten Suomessakin voi vain harrastaa.
Mikäli tavoitteena on vain hakea vauhtia kiekkouralle USA:n juniorisarjoista, niin en kannusta lähtemään. Suomalainen kiekkovalmennus on todistetusti maailmanluokkaa. Silloin kun tavoitteena on koulun ja huippu-urheilun yhdistäminen, kielitaito, kansainvälisyys, elämänkokemus… kannattaa harkita. Meillä kaikki lähti ensi sijassa parhaan mahdollisen kansainvälisen tason koulutuksen hankkimisesta sen ohella, että Kasper pystyy pelaamaan jääkiekkoa huipputasolla, kehittymään kovan tason valmennuksessa, ja aika sitten näyttää miten pitkälle omat resurssit kiekossa riittävät. Olli Jokisen ja SFHA:n valmennusta voisi kehua loputtomiin. Tiivistäen, sanat jotka Ollin teamia kuvaavat ovat; yksilökeskeisesti ja aina positiivisen kautta. Jääkiekkoilijana kehittymisen kannalta on vain hyvää kerrottavaa syksystä SFHA:n valmennuksesta.
Koulun eteen on tehtävä töitä
Miten sitten koulu? Jos kuvittelee, että lähtee hauskanpitoon ja enimmäkseen vain urheilemaan ei homma tule toimimaan. High School Yhdysvalloissa on vaativaa erityisesti vieraalla kielellä. Suomalaisella koulutaustalla kyllä pärjää, mutta töitä saa tehdä. Vaatimaukset koulut puolelta ovat tiukat. Mikäli et suorita riittävällä tasolla joudut akateemiseen tarkkailuun. Seurauksena voi olla, että sinut suljetaan pois harrastuksestasi ja pahimmillaan koko koulusta. Oppilaille tarjotaan erilaista tukea, mutta pääsääntöisesti sitä pitää ymmärtää pyytää. Koulua ja kiekkoa toimii siinä mielessä hyvin, että erityisesti sisäoppilaitoksessa kaikki pyörii opiskelun ja harrastuksen ympärillä. Turha häröily on poissa. Kaikki tietävät miksi tänne tultiin ja tekevät töitä sen mukaisesti. Asuntolassa on dorm parent, jonka tehtäviin kuuluu pitää huolta erityisesti jääkiekkoilijoista, joita joukkueessa on kuudesta eri maasta.
Mikään ei ole täydellistä, olemme antaneet palautetta koululle urheilijoiden iltatreenien jälkeisestä ruokailusta ja oppilaiden tuesta ja ohjauksesta. Kaikkeen palautteeseen on suhtaudutta myönteisesti ajattelulla, laitetaan kuntoon. Pitää muistaa, että yksityinen koulu Yhdysvaloissa on myös liiketoimintaa ja periaatteessa he kilpailevat oppilaista. Kouluilla on taloudellinen motiivi siihen, että kaikki on kunnossa ja ”asiakkaat” ovat tyytyväisiä.
Koulua ja kiekkoa Floridan auringon alla on ollut tähän asti hyvä ja tiivis paketti. Seikkailu on jo muuttunut sujuvaksi arjeksi. Erityisesti viime syksyllä, jolloin Suomessa harmaa päivä seurasi toistaan, Floridan lähes jokapäiväinen aurinkopaiste ja lämpö tuli mukavana bonuksena. Kouluasu on shortsit ja t-paita. Vertailu suomalaiseen urheilulukioon on vaikeaa ja turhaakin. Jo sisäoppilaitoksen vertaaminen suomalaiseen koulumaailmaan on mahdotonta. Meidän perheemme ei ole katunut päivääkään, että lähetettiin poika maailmalle. Päinvastoin, huikea elämänkokemus on tullut jo nyt ja matka on toivottavasti vasta alussa.
Pohjois-Amerikan koulu- ja harrastusmaailmaan mahtuu monenlaisia tarinoita, on julkisia kouluja ja perhemajoitusta, jenkkifutista, korista, uintia, cheerleadereita… suurkaupunkeja ja pikkukyliä. Erilaisten mahdollisuuksien kirjo on todella monimuotoinen.
Tämä oli meidän perheemme tarina.
Pekka Soini
Hoki-isä
Ota meihin yhteyttä ja kysy lisää urheilun ja opiskelun yhdistämisestä Pohjois-Amerikassa!
Seuraa ajankohtaisia aiheita Facebookista ja Instagramista!
