Humans of UP Global sarjamme esittelee ihmisiä Universal Playersin vaihto-oppilasmaailmasta. Ensimmäisenä tapaamme UP Globalin toisen perustajan ja toimitusjohtajan, Mikko Saarnin.

 

 

 

 

Miksi halusit perustaa yrityksen Universal Players?

Idea lähti siitä, kun me ystäväni Timo Mäkelän kanssa lähdettiin Bostoniin, vuosi oli silloin -94. Olimme pelanneet jääkiekkoa Suomessa hyvällä tasolla vuosia ja sitten me päästiin sinne, pelattiin ja opiskeltiin. Hakuprosessissa tuli eteen tosi paljon käytännön asioita, joissa kukaan ei auttanut. Idea yrityksestä lähti itämään ja toteutui sitten myöhemmin. Idea lähti siitä omasta kokemuksesta, että tällaiselle palvelulle olisi tarvetta, jossa ”mätsätään” oma laji ja taso sopivan koulun ja akateemisen tason kanssa Pohjois-Amerikassa.

 

Sellaista yritystä, joka tarjoaisi tällaista palvelua ei siis ollut aikaisemmin?

Ei, eikä ole vieläkään Euroopassa muita kuin me.

 

Miksi halusit lähteä aikoinaan ulkomaille?

Olin muutaman kerran käynyt pikkupoikana jenkeissä. Serkkuni opiskeli Seattlen yliopistossa ja mielestäni se oli kauhean hienoa ja erilaista. Se kiehtoi minua tosi paljon. Kävin siellä yliopistopeleissä katsomassa jenkkifutista ja ne olivat minusta hienoja tapahtumia. Kyselin siellä paljon peleistä ja joukkueesta – siitä se oma into lähti ja ajattelin, että toi olisi siistiä! Olin silloin 10-vuotias ja palo on säilynyt sieltä asti.

 

Mitä opiskelu ja harrastukset merkitsevät sinulle?

Olen aina harrastanut paljon ja kun pelasin jääkiekkoa, niin olihan se iso ja tärkeä juttu. Aloitin aika myöhään sillä olin vasta toisella luokalla, kun aloin pelata joukkueessa. Sitä ennen pelasin aina pihakentillä ja menin siitä suoraan joukkueeseen. Minulle kävi hyvä säkä siinäkin, että ensimmäinen valmentajani oli Pekka Marjamäki ja Pekka sai tietysti sen kipinän syttymään minussa. Urheilu on aina ollut lähellä sydäntäni ja yleisesti kaikki lajit, palloilulajit varsinkin. Kuntopuoli myös nykyään, sillä nyt myöhemmällä iällä olen löytänyt hiihdon ja juoksun. Harrastukset ovat tärkeitä, samoin kuin opiskelu, eikä tarvitse olla just se urheilu. On se sitten viulunsoitto, taidemaalaus tai laulu, mikä tahansa – tärkeää, että on vaan harrastuksia. Opiskelu on aina positiivista ja tärkeää eikä siitä ikinä ole ainakaan haittaa.

 

Miten vanhempasi suhtautuivat harrastukseesi?

Vanhempani ovat aina tukeneet ja antaneet mahdollisuuden mutta ikinä ei ole ollut mitään painetta, että nyt pitäisi harrastaa. On annettu virikkeitä, että tämmöinenkin laji on olemassa ja sanottu että aina voi kokeilla. Vanhempani kuskasivat aina, ja sehän se tärkeää on monille nuorille urheilijan aluille, että sinne harjoituksiin pääsee ja siinä on iso työ vanhemmilla. Iso kunnia kaikille vanhemmille, jotka lapsiaan harrastuksiin vie ja kuskaa. Yhtenä isona asiana tätä meidän juttua on se, että Pohjois-Amerikan yksityiskoulumalli on organisoitu siten, että se on kevyempi myös vanhemmille – siinä kuljetuspuoli jää vanhemmilta kokonaan pois.

 

Mitä olet sanonut omille lapsillesi koulunkäynnistä ja harrastuksista?

Olen sanonut, että koulua kannattaa käydä sen verran, ettei sulje mitään tulevaisuuden mahdollisuuksia pois. Aika harva kuitenkaan tienaa leipää siten, ettei tarvitse tehdä mitään. Koulunkäynti on tärkeää myös lapsen sosiaalisen verkostoitumisen ja elämän oppimisen kannalta. Ei tarvitse olla kympin oppilas mutta ei saisi olla kutosenkaan oppilas – käy riittävän hyvin koulua, jotta ei sulje mitään ovia.

Harrastuksiin ihan samanlainen ohje kuin omilla vanhemmilla, että tuetaan ja viedään ja siellä pitää olla kivaa! On se sitten mitä vaan niin se on iso osa elämää ja kaverisuhteita. Harrastusten kautta oppii ihan älyttömästi asioita, joita työelämässä tarvitaan myöhemmin, kuten sen, että oppii toimimaan porukassa. Tällä en tarkoita pelkästään joukkuelajeja vaan mitä tahansa. Orkesterissakin pitää katsoa vähän mitä ne muutkin tekevät siellä. Kokemuksella olen huomannut, että ne, jotka ovat toimineet ryhmässä paljon lapsena niin heidän kykynsä toimia työyhteisössä tulevaisuudessa on helpompaa.

 

Mitä ajattelet kansainvälisyydestä ja onko ajatuksesi siitä muuttunut vuosien saatossa?

Mielestäni se on ihan ehdoton juttu ja tulee koko ajan yhä tärkeämmäksi. Tulevaisuudessa on todella vaikeaa pärjätä työssä, jos et puhu englantia tai et ole nähnyt jotain muutakin kuin tämän Suomen. Maailma on pienentynyt jo paljon siitä, kun itse lähdin 90-luvun puolivälissä. Otetaan esimerkiksi klassinen Siwan kassa, kaikki ohjelmat ja järjestelmät ovat kaupoissa englanninkielisiä. Jotta voi tehdä varastotilauksen hyllyihin, niin tarvitsee englantia. Se vaan on iso juttu ja koko ajan tulee yhä tärkeämmäksi.

On se  myös muuttunut vuosien saatossa ja oman elämäni se on pelastanut. Olen saanut harrastuksesta työpaikan, olen ollut hirmu onnekas siinä mielessä. Ajattelen, että jokaisen nuoren kannattaisi lähteä mahdollisuuksiensa mukaan joksikin aikaa maailmalle. Näen, että se on nykyään vieläkin tärkeämpää, koska maailma on kansainvälistynyt entisestään ja sitä kautta pienentynyt – kielitaito on yhä merkittävämmässä roolissa nykymaailmassa pärjäämisessä.

 

Minkälaisia taitoja mielestäsi tarvitaan tulevaisuuden työelämässä?

Sosiaaliset taidot ovat äärettömän tärkeitä työelämässä, samoin kielitaito ja erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemisen taito sekä sosiaalinen kyvykkyys. Kaikki nämä ovat entistä merkittävämmässä roolissa eikä niitä pysty korvaamaan mielestäni millään muulla. Monen muun asian pystyy mutta näitä ei pysty.

 

Minkälaisessa yhteisössä sinä työskentelet itse parhaiten?

Rennossa, perheyrityshenkisessä ympäristössä, jossa voi olla luova ja jossa jokainen pilkku ei ole määrätty etukäteen tarkalleen, voi vähän soveltaa.

 

Onko ulkomaille lähteminen muuttanut ajatuksiasi maailmasta ja ihmisistä ylipäänsä ja jos on niin miten?

Totta kai on. Ensinnäkin, en tekisi sitä mitä nyt työkseni teen, jos en olisi lähtenyt itse aikoinaan maailmalle. Opit arvostaan sitä mitä sinulla on, kun käyt vähän pois tutusta ja turvallisesta – äiti ja iskäkin tuntuvat taas ihan kivoilta!

Tietysti se on muuttanut myös käsitystäni siitä, että maailmassa on niin paljon muutakin kuin se mitä näkee siinä ympärillään. Välillä on vaikeaa ymmärtää muita ihmisiä koska ei pysty oikein asettumaan heidän sijaan eikä ymmärrä miksi toiset miettii näin tai eri tavoin, mutta sitten kun olet maailmalla yksin itse niin alat ymmärtämään paremmin erilaisuutta. Huomaat että aa okei, tämän takia – se avartaa niin monessa mielessä. On erilaisia tapoja elää ja on erilaisia tapoja opettaa ja oppia. Suomessa ja pohjoismaissa on tietty tapa opettaa ja elää elämää, se on meidän tapa mutta jossain muualla se on erilainen. Ei ole oikeaa tapaa vaan jokaisen pitää löytää se oma juttu ja siinä on se rikkaus, että näkee vähän muitakin vaihtoehtoja. Hiekkakasan voi levittää monella eri tapaa ja lopputulos on silti sama.

 

Mitä yrittäjyys merkitsee sinulle?

Yrittäjänä olen ollut koko ikäni ja on siinä tullut vastaan kaikenlaista. Yksi hienoin asia on se, että pystyy luomaan työpaikkoja, antamaan mahdollisuuksia ja olemaan luova mutta on siinä myös omat huonot puolensa, niin kuin kaikessa. En näe kuitenkaan työntekoa työntekona, kun on niin kiva tulla töihin ja kiva tehdä sitä omaa juttua, se tuntuu enemmän harrastukselta kuin työltä. Ja kun siitä saa vielä palkan niin se on hieno juttu!

 

Mitkä asiat työssä ovat sinulle arvokkaita?

Työkaverit ja se, että voi tehdä jotain sellaista, mistä on oikeasti jotain hyötyä nuorille. Minulle on aina ollut tärkeää se, että mitä tahansa tehdään ja kehitetään, niin tehdään siten, että siitä on jollekin jotain hyötyä. Paljon on kieltäydytty ihan mielenkiintoisistakin projekteista, jos ne eivät meidän mielestä ole olleet järkeviä tai me ei uskota, että ne olisivat hyväksi nuorille.

 

Mitkä asiat ovat arvokkaita sinulle vapaa-ajallasi?

Lapset ja harrastukset, kaverit. Perusasiat.

 

Miksi nuoren kannattaisi mielestäsi lähteä ulkomaille harrastamaan ja opiskelemaan?

Maailma on niin pieni nykyään, että jokaisen nuoren tänä päivänä kannattaisi lähteä mahdollisuuksiensa mukaan ainakin joksikin aikaa opiskelemaan ulkomaille. Uskon, että tulevaisuudessa jokaisessa ammatissa tarvitaan kielitaitoa ja ihmisten kanssa toimeen tulemisen taitoa. Mielestäni 15-16 vuoden ikä on hyvä ikä lähteä ulkomaille, ja Boarding School -ympäristö tarjoaa erittäin hyvän tavan oppia näitä taitoja. Se on myös turvallinen vaihtoehto ja avaa mahdollisuuksia niin paljon. Kukaan ei ole sanonut jälkikäteen, ettei siitä ollut mitään hyötyä.  Siitä on aina enemmän hyvää kuin haittaa. Toki myöhemminkin elämässä voi aina lähteä ja sekin on hyvä juttu.

 

Minkä ikäinen olit silloin kun lähdit itse USA:han

Olin silloin 15-vuotias.

 

Miten nuoria saataisiin kannustettua nykyistä enemmän lähtemään Suomesta ulkomaille harrastamaan ja opiskelemaan?

Nuoren oman harrastusseuran ja joukkueen puolelta voisi tulla nykyistä enemmän hyväksyntää ja kannustusta siihen, että nuori lähtee ulkomaille opiskelemaan ja harrastamaan. Tässä olisi mielestäni kehittymisen paikka suomalaisessa ajattelumallissa. Olisi viisasta nähdä isommassa kuvassa se, että kyllä iso osa heistä palaa takaisin ja nähdä laajemmin mitä se merkitsee joukkueelle myöhemmin. Hyvin harva lähtee ja jää. Se on niin kuin rahaa laittaisi pankkiin, kun nuoren lähettää maailmalle: hän tulee sieltä takaisin ja jakaa saadun kokemuksen, osaamisen ja näkemyksen joukkueen kanssa. Kannustus siinä olisi järkevää. Se, että nuori lähtee joukkueesta, seurasta tai koulusta ulkomaille opiskelemaan ja harrastamaan ei ole keneltäkään pois.

Nuorisourheilun ja nuorten harrastusten päällimmäinen ajatusmaailma pitäisi olla jokaisen nuoren yksilöllisen kehityksen ja edun eteenpäin vieminen, oli nuori sitten minkä tasoinen tahansa. Kun jokainen yksilö kehittyy omalla tasollaan ja menee eteenpäin niin yhdessä se kokonaisuus kehittyy samalla luonnollisesti.

 

Mitä sanoisit vanhemmalle, joka pohtii tällä hetkellä oman nuorensa kohdalla vaihto-oppilasvuotta? 

Se on vanhemmille tietysti kova paikka ja vanhemmat ajattelevat, että he osaavat kasvattaa lastaan parhaalla mahdollisella tavalla mutta sanoisin, että antakaa nuorelle mahdollisuus kasvaa ja päästäkää nuoresta irti. Antakaa nuoren lähteä maailmalle kasvamaan, keräämään itseluottamusta ja saamaan kavereita. Ei siitä ikinä haittaa ole. Lähetä nuoresi maailmalle, ja hän tulee yhä aikuisempana takaisin!

 

Mitä sanoisit nuorelle, joka on miettimässä vaihto-oppilaaksi lähtöä?

Nuorille kaverit ovat tosi tärkeitä ja moni nuori miettii, että pysyykö kaverit, jos lähden vaihto-oppilaaksi. Kaverit pysyvät kyllä. Meillä suomalaisilla on hyvät lähtökohdat ja valmiudet yleisesti lähteä; meidän kielitaito on hyvä, kulttuuri Pohjois-Amerikassa on samankaltainen kuin meillä.

Kannustaisin nuoria rohkeuteen: Opi kieliä, sosiaalisia taitoja, verkostoidu, lähde sieltä omalta mukavuusalueelta – se palkitsee sinut tavalla tai toisella tulevaisuudessa!

 

Lisää tarinoita Universal Playersin vaihto-oppilasmaailmasta voit seuraavan kerran lukea marraskuun Humans of UP Global -julkaisussamme!

 

Tilaa esite ja ota yhteyttä  – lähde toteuttamaan vaihto-oppilas unelmiasi! Haku kaudelle 2019/2020 on nyt käynnissä!

Voit ottaa meihin helposti yhteyttä myös lähettämällä meille viestiä WhatsAppissa +358449781566!

 

Lokakuisin terveisin,

Team UP Global